Poroa turpaan

Hohhoijjaa, tällaiseen sitä ei haluaisi törmätä.

Otsikko on siinä mielessä hämäävä, että kyseessä on todennäköisesti varsijousen vasama, ei nuoli. Hyvin pienten lasten jousi voisi periaatteessa myös tulla kyseeseen, mutta tuohon riittävä lienee sen verran tyyris peli tällaiseen pelleilyyn että tuskin on se kyseessä. En ole itse tunnustellut porojen turpia nuolella tai muutenkaan, mutta eppäilen että kyseessä on sen verran rustokudosta että ihan ei poro ole "varastanut lasten lelua tökkäämällä kuonoaan siihen". Eivät nuo omat taulukärjelliset nuoleni ainakaan ole Emmauksen tie -lävistyksiä aiheuttaneet, kun olen niitä kädessä pitänyt.

Joka tapauksessa, tässähän on mennyt pieleen aika moni asia. Tässä top kolme:
1.) Varsijousella ei saa metsästää Suomessa
2.) Poro ei ole riista- tai rauhoittamaton eläin, jota ylipäänsä saisi metsästää Suomessa
 2a.) Se on lisäksi piruvie jonkun omaisuutta!
3.) Metsästykseen tulee käyttää tietynlaisia kärkiä, ja taulukärki EI sitten ole sellainen

Ja vaikka mikään edellä mainituista ei pätisi, pieleen on mennyt joka tapauksessa itse ampuminen. Nenä voi olla monelle arka paikka, mutta harvemmin biologisesti letaali.

Ja vaikka kyseessä olisikin harhalaukaus, niin jokainen vastaa ammuksestaan ja siitä mihin se osuu. Jos et osaa, älä tee.

Menkää nyt ihmiset itseenne. Jos osutte.

"Hankitaanko sunkin jouseen tuollaiset söpöt karvapallot?"

- Eli Rosalaan Ja Takaisin

Otsikon lausahduksen aiheuttajina olivat itse villalangasta tekemäni jänteenvaimentimet, lausuja jääköön salaisuudeksi. Visuaalisen söpöysefektinsä lisäksi nämä villapallerot myös ihan oikeasti vaimentavat jänteen helähdystä. Harmikseni en omista desibelimittaria, jotta voisin spesifisesti todentaa eron, mutta muotoiltakoon vaikutus seuraavasti: tväng-äänen sijaan kuuluu vaimea tud. Suosittelen jänteenvaimentimia jousimetsästäjille, ninjoille ja metsästäjää elävöittäville. Itse en tässä jousessa mitään käytännöllistä noilla tee, sillä paunamäärät ovat selkeästi alle lain normin, nuo ovat siis lähinnä testikäytössä.

Siinä se nyt on. Valmiina valloittamaan maailman!

Kyseisellä söpökarvapallojousella ammuin kuitenkin Rosalan perinteikkään jousikilpailun (järjestetään jo toista kertaa!) voittoon (kuka ties, ehkä karvapalloista johtuen?)! Kilpailu käytiin ampujapareittain, kolme nuolta per ampuja. AMET oli arviolta jotain 10-15m välimaastossa. Edes yhden nuolensa lähimmäksi keskustaa ampunut meni jatkoon, toinen putosi. Näin jatkettiin, kunnes finalistit olivat vastakkain. Kilpailu muodostui varsin tiukaksi, kärkikolmikko (lisäkseni Mikke R. ja Torkkeli) ampui yht'aikaa viimeisen sarjansa. Tulos oli niin tasainen, että mentiin eliminaatioammuntaan nuoli kerrallaan. Tässä vaiheessa sydän löi jo kuin tuplabassari mutta silti tuntui, että se jätti lyömättä. Oma nuoleni osui juuri keskiympyrän reunalle, muiden jäi joitakin senttejä kauemmas - tasaisesti jälleen kerran, lähes yhtäläisille etäisyyksille. Tiukka laji tämä. Palkintona piti olla ainoastaan henkselinpaukutusoikeudet vuodeksi (eiköhän tämä blogaus kata sen), mutta yllättäen myös tähän hankittiin palkinto, joka oli hieno Wästikiven hiemakivi.

Kun sanon "myös tähän", tarkoitan kirveenheittokisaa sekä keihäänheittokisaa. Nämä eivät sitten menneet itseltäni aivan niin putkeen, etenkään keihäs ei vaikuta olevan lajini (lohduttaudun sillä, että poikittain lentävään keihääseen voi kompastua). Kirveenheitossa sentään osuin aika hyvin maaliin, valitettavasti kirves vain ei tarttunut. Tästä syytän luonnollisesti välineitä, sillä harjoituksen puutteeni johtui siitä, että BM:stä ostettu heittokirves hajosi varrestaan parin heiton jälkeen (mikä ei kyllä ollut yllätys, etenkin kun varren laaduttomuutta mainostetaan ihan ostettaessakin). Noo, niille joille sarkasmini ei välttämättä ruudun sille puolen välity oikein, todettakoon että nuo ovat taitolajeja, joita olisi kiva päästä treenaamaan. Ja treenaamista edesauttaa se, että on harjoitusvälineet. Ehjät sellaiset.

Sivumainintana kirveskisassa nähtiin kyllä todella hienoja taidonnäytteitä, mm. heitto vastapaino (=lapsi) kädessä, ja lähes itsensä kokoisen kirveen heittäminen (useimmat varmaan arvaavatkin, että kyseessä oli Harmaasusi, ja niin todellakin oli, joskin tämä yksilö oli vielä keskenkasvuinen ja siksi pieni:).

Jottei jäisi kuvaa, että kyseessä oli kovinkin kilpailuhenkinen tapahtuma, niin kyllähän siellä tapahtui paljon muutakin, ja mikä parasta, mainion säätilan vallitessa. Olimme linnoittautuneet Idänkävijän majaan, joka sisälsi enemmän hyttysiä mutta matalamman lämpötilan kuin pitkätalo. Taistelunäytökset sujuivat ihan mukavasti, mitä nyt Karo jäi joka kerta ampumatta (flu-flu bluntilla, siis). Oli myös mukava havaita, että paikalla oli edellisvuosia reippaammin reiskaajia, joskin vähemmän turisteja. Hyvä sinänsä näinpäin.

Valitettavasti tämä lisääntynyt elävöityspresenssi, etenkin käsityöläisten sellainen, johti myös rahamassin kevenemiseen. Hankittua tuli varakilpi, sekä jo Eurassa Artolta tilatut kengät ja huotra (tästä projektista lisää myöhemmin, jahka löytyy aikaa olkahihnan kiinnityksen ihmettelyyn). Myös Medievalian pellavaiset Mahti-isännän Voimakalsarit saapuivat kuriirin välityksellä perille. Miehekäs olo tuli myös Hiidenkissalta hankitusta luuneulasta ja puisesta neularasiasta. Niin, ja polvipituiset neulakinnassukat laitettiin order backlogiin, ja lahjaksi tarkoitettu neulakinnaspipo valmistui. Ainiin, ja jousiaihioita lähti myös mukaan pari kappaletta. Ja sitten vielä lampaanvillaa sisältävä maalitaulupussukka (erittäin kevyt, mutta ilmavuus pysäyttää tehokkaasti nuolet, voi käyttää myös tietty tyynynä ammunnan ulkopuolella). Kirottu olkoon Tavaranhamstrauksen Jumaluus.

Testiin pääsi myös vastavalmistunut Kahden Puusepän Arkku. Eipä ollut huono laisinkaan, joskin kantohihnojen puutteessa vaati kaksi kantajaa.

Kiitokset Nielsille ja Tuulille sekä tietenkin kaikille osallistujille, hieno reissu oli!

Nyt äkkiä jotain suhinaa

Lauantai-illan askartelupaskarteluna tuli tehtyä tällainen:

Kyseessä on siis ns. flu-flu -nuoli. Nimityksen etymologia ei ole tiedossani, mutta tullee nuolen lentoäänestä, joka on kohtalaisen suhiseva. Jos tämä suomeksi olisi suh suh-nuoli, niin varmaan se sitten lontoolaisen korvaan on flu-flu. Mallia tuosta äänestä terminaaliballistisessa päästä saa esimerkiksi tästä tuubivideosta.

Sulituksen fysikaalisena ideana on parhaan ymmärrykseni mukaan ilmeisesti se, että lähtökiihdytys painaa sen kasaan, mutta jossain vaiheessa lentoa se pääsee taas pörrööntymään, joka lisää ilmanvastusta yht'äkkiä ja törkeästi (vähän kuin laskuvarjon avaisi). Efektin alkujuuresta riippumatta, lopputulema on että nuoli lentää tietyn matkaa kunnes putoaa lähes suoraan maahan.

Historiallinen (ja toki myös moderni) käyttötarkoitus näille on linnustus, eli ohi ammuttu tai ylilävistävä nuoli ei lennä horisontin taa vaikka ampumakulma melko ylhäisyyksiin suuntautuva olisikin. Pöpelikössä ja muissa keppihelveteissä pörheä sulitus myös auttaa paikallistamaan nuolen. Luonnollisesti suuri osa nuolen hukkaamista hankaloittavista asioista on aina bonusta metsästämisen ulkopuolellakin, mutta onhan tälle sulitukselle toki muitakin käyttötarkoituksia. Esimerkiksi elokuviin tms. saadaan nuoliin makea suhiseva ääni aikaiseksi, joko livenä tai foleyn toimesta. Myös usein suhteellisen rajatuissa tiloissa tapahtuvissa kamppailuesityksissä tällainen sulitus voisi olla yksi turvallisuutta lisäävä tekijä, mikäli nuolia näytöksessä käytetään. Ja onhan tämä söpö, ei siitä mihinkään pääse. Ja sulkiakin kuluu vain kaksi, eikä kolmea - tämä otetaan riemunkiljahduksin vastaan ainakin Laihialla.

Tämä kyseinen yksilö koostuu kahdesta peräkkäin kierteelle liimatusta 5,5" shield cut -sulasta (vasemmasta jenkkikalkkunan siivestä). Pörröisemmän ulkomuodon voisi saada jollain leveämmällä sulalla, ja tähän voisivat kelvata myös siipisulkia pehmeämmät pyrstösulat, pitäisi päästä kokeilemaan. Erityyppisiä flu-flu -sulkia saa myös jousiammuntatarvikkeita myyvistä liikkeistä, jostain syystä niille tosin on vakiintunut väriksi neonvihreä tai neonpinkki. No, löytyvätpähän moiset helpommin, kun näkyvät paremmin. Jopa pimeässä. Hyvin pimeässä.

Suorittelimme myös tänään kaverini luona grillauksen ohessa pieniä testejä tälle nuolelle. Kärkenä oli elävöityskäyttöön tarkoitettu kuminen blunt-tutti (joka sekin lisää ilmanvastusta jo itsessään). Kokonaispaino nuolelle näkyy olevan 412 grainia. Kevyellä, modernit lasikuitukaaret syöneellä unkarilaistyyppisellä vastakaarijousella (noin 30lbs @ 28") kyseinen nuoli lensi vaakasuoraan ammuttuna 24m, ja putosi melko tarkkaan aina tälle etäisyydelle. Efektiä voisi kuvata siten, että aivan kuin joku nykäisisi nuolta takaisinpäin, sillä se vaikuttaa pysähtyvän kuin seinään, usein nokkipään tehdessä spiraalimaista kuviota.
Vastaava normaalisulitettu (nojoo, kolmannen sulan verran eli ehkä noin 3-5 grainia painavampi) blunt-nuoli lensi 30m, osui maahan ja jatkoi liukumistaan maata vasten 5-10m.
Tuosta voinee laskeskella että 24m/30m = 80%, eli noin 20% flu-flu -sulitus näyttäisi tuon pikatestin perusteella nappaavan kantomatkasta norminuoleen verrattuna.Yläkulmilla ammuttaessa tuolla on jo metrimääräisestikin iso vaikutus, ja myös liukumisen estäminen on bonusta (mikäli olette joskus hukanneet nuolenne niiden sujahdettua maan sisään, tiedätte mistä puhun...).

Ihan hauska ja söpö lisäys nuoliviineeni. Käytän itse ja suositan muillekin, etenkin metsästäjää (tai metsästyskäyttöön jousen omistavaa) elävöittäville.