Katso nuolen loikkaa

Arkisen aherruksen keskeltä käväisin kaverin mökillä Karhulinnassa lataamassa akkuja(*. Lauantai-iltana rillausta ja sauna, sunnuntai jousiammuntaa ja maanantai (jonka olin jotenkin ketkutellut vapaaksi) sitten (enimmäkseen japanilaista) miekkailua. Ei huono.

Ainiin, tämä ei olekaan Facebook, joten ette tulleetkaan tänne lukeaksenne hehkutuksiani päivittäisistä tapahtumistani. Eli asiaan!

Lauantaina jousiammunnassa suoritettiin muutama varsin tieteellinen koe (tässä kohtaa tieteeksi lasketaan myös alkemia). Käytetyt jouset olivat luokkaa 38-42 paunaa, eli ne voisi luokitella metsästysjousiksi (ei välttämättä nykylainsäädännössä mutta aikoinaan). Tällainen olisi hyvin voinut olla tavallisen ryöstö- tai sotaretkelle lähtevän ase, antaen sinällään mielenkiintoista tietoa esimerkiksi Suomen rautakautta ajatellen. Henkilökohtaisena mielipiteenäni katson että yli 70 paunaa ylittävät jouset on todennäköisesti tarkoitettu sotakäyttöön. Vaikka tähän verraten jousemme olivat kovin keveitä, lensi keveähkö taulukärkinen nuoli siitä huolimatta 120-140m. Itse suosimillani etupainoisemmilla ja muutenkin painavemmilla nuolilla kantama tippui selkeästi reilun 10m.

1.) Testasimme, montako nuolta ehtii ampua siinä ajassa, joka kestää juosta 200m. Arvioimme että tämä olisi varhaisemmalle rautakaudelle melko realistinen maksimietäisyys, jolta rynnätä kohti vihollista (pois nuolien alta). Etäisyys mitattiin viikinkiajan henkeen GPS:n avulla, ja juoksuaika älypuhelimella.
Varsinaisessa testissä juoksija juoksi kohti ampujaa eri peltosaralla, ja suoritukset tehtiin yht'aikaa - tällä saatiin pientä paniikkia aikaan jousiampujassa, etenkin viimeisten kymmenien metrien aikana suoritettu asianmukainen rynnäkkökarjunta nosti adrenaliinia ja pisti sorminäppäryyden koetukselle. Suoritimme testin näin sillä pelkkä juoksuajan mittaaminen ja siinä ajassa ammuttujen nuolien määrän laskeminen olisi ollut mielestämme liian tylsää kliininen testi.

Juoksuajat vaihtelivat (juoksijasta riippuen) 43-55 sekunnin välillä. Juoksualustana oli kohtalaisen hyvä ruohon peittämä ura pellolla, ja se suoritettiin ilman taisteluvarustusta kuitenkin siten, että perille saapuessa olisi vielä pitänyt jaksaa taistellakin. Arvioimme tämän perusteella hyväkuntoisen joukon taittavan tuon 200m matkan noin minuutissa, ottaen huomioon taisteluvarustus ja muodostelmassa liikkumisen aiheuttama hankaluus.
Ammuttujen nuolten määrä taas vaihteli 7-12 välillä. Yllättäen juoksuajan ja ammuttujen nuolten määrän välillä on vahva korrelaatio, mutta myös ampujan kokemuksella nopeasta ampumisesta oli paljon osuutta asiaan, kuten myös sillä että nuolet olivat valmiiksi maassa pystyssä. Näistä luvuista extraploiden 10-11 nuolta / minuutti on varsin todennäköinen maksiminopeus tavalliselle tallaajalle.

Arkistokuvaa blogaajasta Viikinkiajan laiva ry:n tapahtumasta Hauhon Härkälinnassa 2012. Myös kyseinen jousi otti osaa tämän blogitekstin aiheena olevaan jousiammuntakokeeseen.

2.) Muutamalla lisäpaunalla ja kevyemmällä nuolella saatiin aikaan 20-30m pidempiä kaaria. Tämä johti siihen, että päädyimme käyttämään V-muotoa jossa takimmaiseksi laitettiin pisimmälle kantava setti, jolloin nuolet saatiin maksimikantamalla samalle tasalle.
Tämä herätti minut miettimään englantilaisten jousimiesten esoteeristä "hearse" muodostelmaa, jonka syvimmästä olemuksesta tai oletemattomuudesta on lähes yhtä monta teoriaa kuin ämerikkalaisilla on täydellisen munatotin koostumuksesta. Voitolla olevan tulkinnan mukaan tuo muodostelma olisi jonkinasteinen aurakuvio. Viikonloppuna mieleeni juolahti, että tällaista (tai minkälaista vain) muotoa oltaisiin saatettu käyttää osittain vastaavaan tarkoitukseen eli kaarien tasaamiseen - tai toisin päin, hajonnan lisäämiseen.

3.) Arvioitiin/laskettiin nuolen lentoajaksi n. 6 sekuntia. Tämä jo itsessään todistaa edeltävään testiin verraten, että on mahdollista ampua seuraava nuoli jo ennen kuin edeltävä osuu maahan. Tämä myös onnistuneesti kokeiltiin, ja se oli erittäin mukavaa nopeustreeniä. Suosittelen kokeilemaan.

Jos edeltäviin tietoihin viitaten otetaan olettamaksi että nuolia kuluu 10 kpl/minuutti/ampuja, on nuolten kulutus ollut järkyttävää, vaikkei tällaista ampumanopeutta varmaan kovin montaa minuuttia olisikaan ylläpidetty. Lisäksi jos taistelun häviää, nuolet jäävät vastustajan haltuun. Itse näenkin että tämä massiivinen ammustarve on mielestäni pääasiallinen syy ns. bodkin-kärjen yleistymiseen, ei suinkaan panssarin läpäisy. Kärkenä se on nimittäin helpompi ja nopeampi valmistaa, jolloin taitamattomampikin seppä voi tehdä niitä ripeässä tahdissa. Bodkin-kärkisillä nuolilla on myös muita etuja: ne on helpompi varastoida nippuina, vetää vyöltä eikä tuuli ota niihin niin herkästi. Taistelussa ei ole väliä, kuoleeko vastustaja heti vai myöhemmin, kunhan hän on välittömästi pois miesvahvuudesta - ja siihen piikkikärkikin riittää. Vastaavantyyppisistä kärjistä on lisäksi jossain määrin löytöjä myös mm. viikinkiajalta, jolloin panssarin läpäiseminen tuskin on ollut välttämättä tarpeen.

 Kun nyt kerran annetaan islanninponin keulia, olettaen että bodkin-kärki on nimenomaan "massatuotettu" sotakärki, indikoisi tämä varhaisemmallakin ajalla olleen joukkoja jotka ovat erikoistuneet nimenomaisesti jousiammuntaan. Bayeux'n seinävaatteen perusteella Wilhelm Äpärällä ainakin oli melkoisesti jousiampujia mukanaan Englantia valloittaessaan. Hän muuten onnistui, siksi hänet tunnetaan varsin toisella liikanimellä nykyisin.

Takaisin asiaan. Valitettavasti uutta joustani (no okei, sain sen jo yli vuosi sitten, mutta saamattomuus on iskenyt) en päässyt sisäänampumaan, sillä jänne oli tipahtanut jonnekin matkalla. Löytyi kotiinpalattuani, sillä naapuri oli ystävällismielisesti laittanut sen auton lämpötolppaan roikkumaan. Taitavat jo tietää, että kaikki kummalliset esineet kuuluvat sille hullulle...

*) On suorastaan kreikkalaistragedista, että tämä akkujen latailu tapahtui viime syyskuussa.