Ajan verhon tuolla puolen

Avaan ulko-oven hetkeä ennen auringon ensi kajoa. Hiljainen kuorsaus kiirii talossa, sillä muut ovat jo käyneet yöpuulle. Yksinäinen kynttilä pöydällä heittää varjonsa seinille ja valaisee suitsukkeesta ohuena vanana nousevan savun. Hipsin varovasti talon hämärissä vällyilleni, ja käperryn niihin. Olen täällä, tuhannen vuoden takana.

Edeltävä kappale voisi kuulua myös näin: Avaan Rosalan Viikinkikeskuksen Idänkävijän majan oven. Kaivan kännykkäni esille ja totean että kello on 03:20. Asetan herätyksen yhdeksäksi. Pöydällä oleva kynttilä ei riitä valoksi, joten pistän kännykästäni päälle taskulamppu-toiminnon, ja kävelen sen valossa makuupussilleni. Perhana noita kuorsaajia! Onneksi hyttyssavu sentään vielä palaa.

Olimme yhdistyksellämme reissaamassa Rosalan Viikinkipäivillä, ja yöpymiskäytössämme oli Idänkävijän maja, matala asuinrakennus kallion laella. Sovitusti pidimme majan periodisuustason sellaisena, että milloinkaan ei siellä näkynyt moderneja (pl. turvallisuusesineet kuten esim. silmälasit), ja puheet oli tarkoitus myös pitää pois sieltä Ladan kampiakseleiden ja tietokonepelien puolelta. Tämän ansiosta ensimmäinen kappale kuvaa niitä tuntoja, jotka todella koin tuona lauantaiyönä ollessani matkalla nukkumaan. 

Jälkimmäinen kappale taas kuvastaa sitä, millaista historianelävöittäjän arki voisi olla turistiajan ulkopuolella, jos periodisuus on vain päälleliimattua. Olen neuroottisuudessani miettinyt jo pidempään, että jos periodisuus ei merkitse mitään, olemme joukko hassusti pukeutuneita ihmisiä jotka telttailevat yhdessä ja esittävät yleisölle olevansa viikinkejä. En tahdo sitä, tahdon olla viikinki (tai no, rautakauden ihminen), joka taitaa toki kyllä olla jossain määrin mahdotonta. Lienee jossain mielessä zenbuddhististä, että juuri tämä mahdottomuus itsessään saattaa olla yksi syistäni tavoitella sitä.

Olen aiemminkin puhunut tästä ns. syvän elävöittämisen kokemuksesta, eikä, kuten aiemmin jo totesin, tarkoitukseni ole edelleenkään jakaa elävöittämistä mitenkään eri ryhmiin, etenkään ilmaista että jokin toinen tapa olisi toista parempi. Tiedän vain että mahdollisimman tarkka periodisuus on se tapa, jota haluan itse noudattaa. 

Tunnelmalliset Pukkisaaren muinaismarkkinat vuonna 2012.

Jos joskus haluatte kokeilla ns. tiukempaa periodisuutta, erittäin pienellä vaivalla saa peitettyä kaiken modernin. Esimerkiksi IKEA-elävöityskassit voi peittää teltassa peitolla, oluttölkit voi tyhjätä sivummalla mukiin ja pitää tölkit pois näkyvistä. Ei myöskään ole suuri investointi hankkia keraamiset tai puiset syömäastiat sekä puulusikka ja veitsi (joskaan en muista pitkiin aikoihin nähneeni suomalaisia syömässä muoviastioista lusikka-haarukalla). Puheenparsi on se kaikkein vaikein pitää pois moderneista aiheista, ja kun turisteja on paikalla, lähes mahdottomuus. Helpoimmin tähän ehkä pääse välttelemällä selkeästi moderneja puheenaiheita, eritoten tietokoneita ja älypuhelimia, ja puhumalla esimerkiksi kyseisestä tapahtumasta ja siellä tapahtuneista asioista. 

Yllä mainittuja temppuja olen itse käyttänyt jo pidempään, ja olen siinä yhteydessä myös todennut, että jossain vaiheessa modernien peitteleminen on vaikeampaa kuin period-kelpoisen version käyttäminen. Esimerkiksi puista arkkua ei tarvitse piilottaa, vaikka se olisikin täynnään moderneja asioita. Astiat on mukavampi pesaista juurista tehdyllä harjalla kuin muovisella, eikä harjaa tarvitse piilotella. Ehkä juuri tämä on se syy, miksi museoissa innostun nykyään eniten pienistä arkisista esineistä, kuten nopista, työkaluista ja syömävälineistä. Aionkin seuraavaksi panostaa siihen, että minulla ei tarvitsisi olla mitään modernia mukanani.

Tämä kirjoitelma on osa blogaussarjaa, jonka sovimme ystäväni Solmun kanssa toteuttavamme syksyn aikana. Haluamme täten haastaa myös kaikki muut elävöitysblogaajat keskustelemaan omasta elävöitysmetodistaan, eli vastoin nykyistä poliittisen korrektiuden aikakautta, kertomaan omia kokemuksiaan ja näkemyksiään. Niille kuitenkin, jotka tahtovat messiaanisesti pakottaa kaikki tiettyyn muottiin, viittaamme tähän. Kun olette käsitelleet aihetta, laittakaa vaikka URL vastaukseksi tähän blogiketjuun niin pysymme kartalla kuka mitäkin on vastaillut.