sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Nyt äkkiä jotain suhinaa

Lauantai-illan askartelupaskarteluna tuli tehtyä tällainen:

Kyseessä on siis ns. flu-flu -nuoli. Nimityksen etymologia ei ole tiedossani, mutta tullee nuolen lentoäänestä, joka on kohtalaisen suhiseva. Jos tämä suomeksi olisi suh suh-nuoli, niin varmaan se sitten lontoolaisen korvaan on flu-flu. Mallia tuosta äänestä terminaaliballistisessa päästä saa esimerkiksi tästä tuubivideosta.

Sulituksen fysikaalisena ideana on parhaan ymmärrykseni mukaan ilmeisesti se, että lähtökiihdytys painaa sen kasaan, mutta jossain vaiheessa lentoa se pääsee taas pörrööntymään, joka lisää ilmanvastusta yht'äkkiä ja törkeästi (vähän kuin laskuvarjon avaisi). Efektin alkujuuresta riippumatta, lopputulema on että nuoli lentää tietyn matkaa kunnes putoaa lähes suoraan maahan.

Historiallinen (ja toki myös moderni) käyttötarkoitus näille on linnustus, eli ohi ammuttu tai ylilävistävä nuoli ei lennä horisontin taa vaikka ampumakulma melko ylhäisyyksiin suuntautuva olisikin. Pöpelikössä ja muissa keppihelveteissä pörheä sulitus myös auttaa paikallistamaan nuolen. Luonnollisesti suuri osa nuolen hukkaamista hankaloittavista asioista on aina bonusta metsästämisen ulkopuolellakin, mutta onhan tälle sulitukselle toki muitakin käyttötarkoituksia. Esimerkiksi elokuviin tms. saadaan nuoliin makea suhiseva ääni aikaiseksi, joko livenä tai foleyn toimesta. Myös usein suhteellisen rajatuissa tiloissa tapahtuvissa kamppailuesityksissä tällainen sulitus voisi olla yksi turvallisuutta lisäävä tekijä, mikäli nuolia näytöksessä käytetään. Ja onhan tämä söpö, ei siitä mihinkään pääse. Ja sulkiakin kuluu vain kaksi, eikä kolmea - tämä otetaan riemunkiljahduksin vastaan ainakin Laihialla.

Tämä kyseinen yksilö koostuu kahdesta peräkkäin kierteelle liimatusta 5,5" shield cut -sulasta (vasemmasta jenkkikalkkunan siivestä). Pörröisemmän ulkomuodon voisi saada jollain leveämmällä sulalla, ja tähän voisivat kelvata myös siipisulkia pehmeämmät pyrstösulat, pitäisi päästä kokeilemaan. Erityyppisiä flu-flu -sulkia saa myös jousiammuntatarvikkeita myyvistä liikkeistä, jostain syystä niille tosin on vakiintunut väriksi neonvihreä tai neonpinkki. No, löytyvätpähän moiset helpommin, kun näkyvät paremmin. Jopa pimeässä. Hyvin pimeässä.

Suorittelimme myös tänään kaverini luona grillauksen ohessa pieniä testejä tälle nuolelle. Kärkenä oli elävöityskäyttöön tarkoitettu kuminen blunt-tutti (joka sekin lisää ilmanvastusta jo itsessään). Kokonaispaino nuolelle näkyy olevan 412 grainia. Kevyellä, modernit lasikuitukaaret syöneellä unkarilaistyyppisellä vastakaarijousella (noin 30lbs @ 28") kyseinen nuoli lensi vaakasuoraan ammuttuna 24m, ja putosi melko tarkkaan aina tälle etäisyydelle. Efektiä voisi kuvata siten, että aivan kuin joku nykäisisi nuolta takaisinpäin, sillä se vaikuttaa pysähtyvän kuin seinään, usein nokkipään tehdessä spiraalimaista kuviota.
Vastaava normaalisulitettu (nojoo, kolmannen sulan verran eli ehkä noin 3-5 grainia painavampi) blunt-nuoli lensi 30m, osui maahan ja jatkoi liukumistaan maata vasten 5-10m.
Tuosta voinee laskeskella että 24m/30m = 80%, eli noin 20% flu-flu -sulitus näyttäisi tuon pikatestin perusteella nappaavan kantomatkasta norminuoleen verrattuna.Yläkulmilla ammuttaessa tuolla on jo metrimääräisestikin iso vaikutus, ja myös liukumisen estäminen on bonusta (mikäli olette joskus hukanneet nuolenne niiden sujahdettua maan sisään, tiedätte mistä puhun...).

Ihan hauska ja söpö lisäys nuoliviineeni. Käytän itse ja suositan muillekin, etenkin metsästäjää (tai metsästyskäyttöön jousen omistavaa) elävöittäville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti