keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Nollan alapuolella

© Steve
Hetkeen ei ole Pohjan miehen raivoa kuultu, eikä kuulla nytkään kovin kummoisesti. Haarniskaneuroottisen ystäväiseni kanssa kuitenkin teimme thrahteerin, jonka mukaisesti kevään aikana julkaisemme kumpainenkin jonkin sisältörikkaan artikkelin, joka tämä ei siis ole.

Aiheena tällä kertaa on viking extreme cold survival, eli asustus talvisessa Rosalassa 3.-5.2.2012. Valitettavasti pääsin itse paikalle vasta lauantai-aamuna, sillä orava oli pyörässään ja siten minäkin. Pakkasta lauantainakin kuitenkin riitti, noin -24 celciusasteen hujakoille. Tämä on kylmin keli, jossa olen muikkareissa liikuskellut. Ja hyvin pelittivät.

Kylmällä kelillä on tärkeää pitää kehon ääreisosat, kuten kädet, jalat ja yllättäen myös pää, lämpimänä. Parinkymmenen pakkasasteen kohdalla päästä hehkuu jopa noin 80% kaikesta kehon luovuttamasta lämmöstä - tähän siis kannataa erityisesti paneutua. Itse ratkaisin ongelman pitämällä neulakinnaspipoa ja/tai ohutta villaista hartiahuppua. Hupun hyvä puoli on siinä, että se suojaa myös kaulan, ja lämmittää myös kasvoja muodostamalla niiden alueelle tietynlaisen "lämpöpallon". Lisätehoa saa laittamalla jonkinlaisen kaulaliinan kasvojen poikki, jolloin tämä paitsi lämmittää nenää ja poskipäitä, myös vähentää lämmön haihtumista.

Käsissäni minulla oli Brigiltä hankitut neulakinnaslapaset, joiden totesin olevan riittävät jopa näihin oloihin. Lauttasatamassa tuuli kuitenkin Rosalan viikinkikeskuksen suojaista painannetta enemmän, jolloin sormia alkoi palella. Niinpä olen kotiin päästyäni huovuttanut lapasia lämpimällä vedellä tehdäkseni kudoksesta tiiviimmän, ja siten tuulenpitävämmän. Tuulisempiin keleihin tumput, jotka siis koostuvat pussiksi ommellusta lampaantaljasta, jossa on aukko peukalolle, olisivat olleet paikallaan.

Tuulesta on mainittava se, että paksu villainen vaate pitää tuulta myös kohtuullisen hyvin. Ja tällainen oli Sahran minulle ompelema birkalaistakki. Takin, kuten myös mekon (jota usein tunikaksi kutsutaan), hyvä puoli on se, että se lämmittää myös reisiä. Erona tässä esim. moderneihin toppahousuihin on kuitenkin se, että miehusta ei ole pannukakun tavoin vaahdossa, sillä ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Housuina minulla oli myös niin ikän Sahran aamiaisen jälkitoimena jalkavoimilla viimeistelemät villapöksyt, jotka riittivät mainiosti mekon, takin ja sääri/säälikääryleiden kanssa pitämään jalat lämpiminä.

Kova pakkanen tarkoittaa, että lumi pysyy lumena ja ilma on kuivaa. Näin ollen aiempina vuosina nähtyä kenkien kastumista ei ilmennyt. Kengätkin tosin ovat nyt erilaiset, lähes Ragnarökin kestävää häränselkää, jotka olin vielä valjasrasvannut niin että mursunviiksinen itäsaksalainenkin olisi kateellinen. Tällä kertaa, omana häpeäpilkkunani, minulla oli jaloissani MODERNIT sääripituiset kudotut villasukat, joiden päällä oli nilkkapituiset osittain huovuttuneet neulakinnassukat, sillä polvipituiset neulakinnassukat ovat edelleen työn alla. Tämä kombinaatio jätti kengän kärjessä olevan tyhjän tilan kylmäksi, jota kautta kylmä pääsi hipsimään kenkien sisälle. Totesin aiemmin jyrsijäheinän kohtuulliseksi eristeeksi, mutta tällä kertaa sitä ei ollut mukana, ja olen edelleen kunnon kenkäheinää vailla. Pitää kait tämä projekti laittaa tulille, ehkäpä jo ensi talvena olisi sitten ihka oikeaa kenkäheinää...Sen sijaan Rikulla oli kengissään jalkoihin sidotut lampaantaljanpalat. Tämä on selkeästi kokeilemisen arvoinen idea, etenkin kun minulla pitäisi jossain arkistojen kätköissä olla islanninlampaan taljan pala jäämistönä miekan huotrasta.

Talvesta on mainittava vielä eskimoiden elikkäs inuiittien nerokas lausahdus, "hiki tappaa". Eli jos on pakko hikoilla, kosteus pitää saada pois iholta. Tämä hoituu muikkarivarustuksessa vähän kuin itsestään, nekun ovat pääosin villaa ja pellavaa. Pellava, paitsi että on hyvälaatuisena mukavaa ihoa vasten, on valmis imemään ja luovuttamaan kosteutta. Imuteholtaan se häviää puuvillalle (joka omii kosteuden, eikä luovuta sitä) ja Lotus Soft Embolle, mutta luovutushalukkuudeltaan se hakkaa jopa italialaiset. Villa taas imee kosteutta melko mukavasti, ja haihduttaakin sitä, mutta lämmittää vielä ollessaan jopa märkä. Villan ikävä puoli on toki sen potentiaalisesti aiheuttama kutina tai hankaus, mikäli sitä käyttää alimpana kerroksena.
Muut periodimateriaalit hamppu ja nokkonen, lienevät likellä pellavan ominaisuuksia (näistä olisi mielenkiintoista lukaista jonkinlaista vertailua). Silkistä minulla ei ole juurikaan kokemuksia tai tietämystä, mutta mielenkiintoisena tietona monen 1900-luvun alkupuolen retkikunnan varustus sisälsi reippaanpuoleisesti silkkiä. Alusvaatteeksi sitä olisi tosin viikinkien aikakaudella käyttänyt vain todella turhamainen ja rikas heppu.

Kylmällä kelillä keho myös kuluttaa järkyttävän määrän nestettä. Kylmyys aiheuttaa kuitenkin sen, ettei janon tunnetta synny, toisin kuin aurinkoisilla kesäkeleillä. Tällä kertaa jopa onnistuin nesteytyksessä, vaikka suolapähkinät nyt jäivätkin kotiin. Osittain tähän onnistumisen vaikuttanee se, että pääosa ajasta vietettiin kuitenkin sisätiloissa. Muutama desi pitäisi saada juotua tunnissa, ja sitä ei kyllä tullut tehtyä.

Lumisokeus on toki myös talvella vaarana, ja olenkin pohdiskellut puisia, luisia tahi sarvisia aurinkolaseja, tähän malliin. Kyllä noiden kanssa kelpaisi ratkoa rikoksia ja heittää one-linereita!

Itse tapahtuma oli mukava, "AAAA+ Will travel again", erästä osaanottajaa lainatakseni. Toivottavasti joku kameranomistaja jaksaisi itse tapahtumastakin jutun vääntää. Kiitokset kaikille mukana olleille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti