"Hankitaanko sunkin jouseen tuollaiset söpöt karvapallot?"

- Eli Rosalaan Ja Takaisin

Otsikon lausahduksen aiheuttajina olivat itse villalangasta tekemäni jänteenvaimentimet, lausuja jääköön salaisuudeksi. Visuaalisen söpöysefektinsä lisäksi nämä villapallerot myös ihan oikeasti vaimentavat jänteen helähdystä. Harmikseni en omista desibelimittaria, jotta voisin spesifisesti todentaa eron, mutta muotoiltakoon vaikutus seuraavasti: tväng-äänen sijaan kuuluu vaimea tud. Suosittelen jänteenvaimentimia jousimetsästäjille, ninjoille ja metsästäjää elävöittäville. Itse en tässä jousessa mitään käytännöllistä noilla tee, sillä paunamäärät ovat selkeästi alle lain normin, nuo ovat siis lähinnä testikäytössä.

Siinä se nyt on. Valmiina valloittamaan maailman!

Kyseisellä söpökarvapallojousella ammuin kuitenkin Rosalan perinteikkään jousikilpailun (järjestetään jo toista kertaa!) voittoon (kuka ties, ehkä karvapalloista johtuen?)! Kilpailu käytiin ampujapareittain, kolme nuolta per ampuja. AMET oli arviolta jotain 10-15m välimaastossa. Edes yhden nuolensa lähimmäksi keskustaa ampunut meni jatkoon, toinen putosi. Näin jatkettiin, kunnes finalistit olivat vastakkain. Kilpailu muodostui varsin tiukaksi, kärkikolmikko (lisäkseni Mikke R. ja Torkkeli) ampui yht'aikaa viimeisen sarjansa. Tulos oli niin tasainen, että mentiin eliminaatioammuntaan nuoli kerrallaan. Tässä vaiheessa sydän löi jo kuin tuplabassari mutta silti tuntui, että se jätti lyömättä. Oma nuoleni osui juuri keskiympyrän reunalle, muiden jäi joitakin senttejä kauemmas - tasaisesti jälleen kerran, lähes yhtäläisille etäisyyksille. Tiukka laji tämä. Palkintona piti olla ainoastaan henkselinpaukutusoikeudet vuodeksi (eiköhän tämä blogaus kata sen), mutta yllättäen myös tähän hankittiin palkinto, joka oli hieno Wästikiven hiemakivi.

Kun sanon "myös tähän", tarkoitan kirveenheittokisaa sekä keihäänheittokisaa. Nämä eivät sitten menneet itseltäni aivan niin putkeen, etenkään keihäs ei vaikuta olevan lajini (lohduttaudun sillä, että poikittain lentävään keihääseen voi kompastua). Kirveenheitossa sentään osuin aika hyvin maaliin, valitettavasti kirves vain ei tarttunut. Tästä syytän luonnollisesti välineitä, sillä harjoituksen puutteeni johtui siitä, että BM:stä ostettu heittokirves hajosi varrestaan parin heiton jälkeen (mikä ei kyllä ollut yllätys, etenkin kun varren laaduttomuutta mainostetaan ihan ostettaessakin). Noo, niille joille sarkasmini ei välttämättä ruudun sille puolen välity oikein, todettakoon että nuo ovat taitolajeja, joita olisi kiva päästä treenaamaan. Ja treenaamista edesauttaa se, että on harjoitusvälineet. Ehjät sellaiset.

Sivumainintana kirveskisassa nähtiin kyllä todella hienoja taidonnäytteitä, mm. heitto vastapaino (=lapsi) kädessä, ja lähes itsensä kokoisen kirveen heittäminen (useimmat varmaan arvaavatkin, että kyseessä oli Harmaasusi, ja niin todellakin oli, joskin tämä yksilö oli vielä keskenkasvuinen ja siksi pieni:).

Jottei jäisi kuvaa, että kyseessä oli kovinkin kilpailuhenkinen tapahtuma, niin kyllähän siellä tapahtui paljon muutakin, ja mikä parasta, mainion säätilan vallitessa. Olimme linnoittautuneet Idänkävijän majaan, joka sisälsi enemmän hyttysiä mutta matalamman lämpötilan kuin pitkätalo. Taistelunäytökset sujuivat ihan mukavasti, mitä nyt Karo jäi joka kerta ampumatta (flu-flu bluntilla, siis). Oli myös mukava havaita, että paikalla oli edellisvuosia reippaammin reiskaajia, joskin vähemmän turisteja. Hyvä sinänsä näinpäin.

Valitettavasti tämä lisääntynyt elävöityspresenssi, etenkin käsityöläisten sellainen, johti myös rahamassin kevenemiseen. Hankittua tuli varakilpi, sekä jo Eurassa Artolta tilatut kengät ja huotra (tästä projektista lisää myöhemmin, jahka löytyy aikaa olkahihnan kiinnityksen ihmettelyyn). Myös Medievalian pellavaiset Mahti-isännän Voimakalsarit saapuivat kuriirin välityksellä perille. Miehekäs olo tuli myös Hiidenkissalta hankitusta luuneulasta ja puisesta neularasiasta. Niin, ja polvipituiset neulakinnassukat laitettiin order backlogiin, ja lahjaksi tarkoitettu neulakinnaspipo valmistui. Ainiin, ja jousiaihioita lähti myös mukaan pari kappaletta. Ja sitten vielä lampaanvillaa sisältävä maalitaulupussukka (erittäin kevyt, mutta ilmavuus pysäyttää tehokkaasti nuolet, voi käyttää myös tietty tyynynä ammunnan ulkopuolella). Kirottu olkoon Tavaranhamstrauksen Jumaluus.

Testiin pääsi myös vastavalmistunut Kahden Puusepän Arkku. Eipä ollut huono laisinkaan, joskin kantohihnojen puutteessa vaati kaksi kantajaa.

Kiitokset Nielsille ja Tuulille sekä tietenkin kaikille osallistujille, hieno reissu oli!