Missä vaiheessa ihminen on maannut haudassaan riittävän kauan, jotta hänen hautansa avaaminen ja tyhjääminen ei ole haudanryöstöä, vaan arkeologiaa? Ymmärrän kyllä toki, että kyse ei ole täysin samasta asiasta, vaan toisessa tarkoitus on selvittää, josko vainajalla olisi matkassaan jotain rahallisesti arvokasta, toisessa tutkimuskohteet ovat varsin toiset. Edesmenneen kannalta tilanne on nyt kuitenkin suurinpiirtein sama, mitä nyt arkeologia saattaa nostaa rikkaan kuninkaan maailmanmaineeseen myös post mortem. Vaikkei arkeologiassa raha ehkä olekaan se primäärimotivaattori, kyllähän museoissa yleensä se pääsymaksukin on.
Tämä ei ole nyt kritiikkiä arkeologista tutkimusta kohtaan (jota arvostan ja hyödynnän itsekin suuresti), vaan jännää eksistentiaalista pohdintoa näin lauantai-iltana. Alkoholilla ei ole osuutta asiaan, univajeella sen sijaan on.
Sekin on sinänsä surullista, että saadakseen julkisuutta, toisen pitää maata reilu kolme tuhatta vuotta vainajana, jonka aivot on koukulla otettu nenän kautta purkkiin. Toiselle riittää, että juo kaljaa ja oksentaa porealtaaseen Big Brotherissa.
O tempora, o mores.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti